SÄÄASEMAREALISMIA

Antarktiksen sisämaassa sijaitsee 14 sääasemaa. Pinta-alaltaan Antarktis on noin 14 miljoonaa neliökilometriä ja korkeuserot 4,9 kilometriä. Pystymmekö näin ollen mittaamaan Antarktiksen keskilämpötilan?

Australian sisämaassa sijaitsee peräti 35 sääasemaa, vaikka pinta-alaa on ”vain” 7,9 miljoonaa neliökilometriä ja korkeuseroja vaivaiset 2,2 km. Australian keskilämpötilan tunnemme siis tuplatarkkuudella verratuna Antarktikseen, mutta kysymys kuuluukin, millä tarkkuudella? 

Afrikan sisämaata kattaa huimat 140 sääasemaa. Pinta-alaa on peräti 30,22 miljoonaa neliökilometriä ja korkeuseroja huimat 5,9 km, näin ollen tunnemme sen keskilämpötilan Australiaa heikommin. 

Grönlannissa sen sijaan ei ole sisämaan sääasemia, vaikka pinta-alaa on 2,2 miljoonaa neliökilometriä ja korkeuseroja 3,9 km. Grönlannin keskilämpötilan joudumme arvioimaan mannerta ympäröivien rannikkoasemien perusteella, toisin sanoen, tietomme siitä on lähes olematon. Suurimmillaan rannikkoasemien etäisyys toisistaan, yli mantereen, on lähes Suomen pituus.

Afrikan osuus globaaliin keskilämpötilaan on 5,9%, Antarktiksen 2,8%, Australian 1,5%, ja Grönlannin onneksi ”vain” 0,4%. Yhdessä niiden osuus ylittää kymmenesosan, ja mantereiden keskilämpötilassa jopa kolmanneksen. Näin ollen jokainen asteen heitto kyseisen alueen keskilämpötilan mittaustarkkuudessa vaikuttaa 0,1 astetta globaaliin tarkkuuteen sekä 0,3 astetta ”maa-asematuloksen” tarkkuuteen. Maa-asematulos on lainausmerkeissä, sillä tulos voidaan katsoa heikoksi tällä kattavuudella.

Tunnemme nykyisin globaalin keskilämpötilan noin 4 asteen tarkkuudella. Tästä huolimatta meille maalataan uhkakuvia mahdollisesta 1,5 asteen muutoksesta, välittämättä siitä, että niitäkin on aiemmin esiintynyt.

Surullisen kuuluisaksi muodostunut ”lätkämaila” mahtuu 2000 vuoden lämpötilarekonstruktion (pages2k) virhemarginaaliin kuudessa eri historian kohdassa. Yhtä jyrkkänä, yhtä voimakkaana. 

Entäpä jos alamme puhua ilmastosta sen pohjalta mitä tiedämme? 

Merten pinnan keskilämpötila on 17,5 – 20,0 °C. Mantereiden 12,5 – 16,5 °C. Tropopaussissa (9-15 km korkeudella) lämpötila on enää -60 – -80 °C. Globaalisti, pinnan lämpötilassa on 3-4 °C vuosivaihtelu.

Loppukaneettina, huomion arvoista on, että puolessa vuodessa globaali keskilämpötila nousee vähintään 3 °C. Ylitämme siis tuplaten IPCC-uhkarajan, ja jopa 400 kertaa pelättyä nopeammin! 

Kuinkahan pysyimme hengissä tämänkin tammi-heinäkuun… Olihan siinä ilmoissa pitelemistä. 

Artikkelin sääasemien määrät on ilmoitettu Nasan ym. käyttämien, GHCN-listattujen asemien perusteella. Todellisuudessa asemia on huomattavasti enemmän, mutta muita ei yleisesti käytetä globaalin keskilämpötilan määrittämiseen.

Kirjoittanut Simo Ruoho

Categories: Ilmasto

0 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *